Vihreä Jämsä 2009

Valtuustokuulumisia

Ikuinen luuseri

Valtuustokuulumisia – 25. tammikuuta 2010

Päivän valtuustolistalla oli vain yksi kielenkannattimia kirvoittava aihe: Jämsän parempi tulevaisuus eli parranpärinää KONSULTTITYÖNÄ ja valtuustoseminaareina toteutetun strategiatyön hedelmistä. Informatiivisesti ajankohtaisempaa tarjontaa edusti Pihlajalinnan Mikko Wiren,  joka oli erittäin uskottava, selkeäsanainen, vilpittömän oloinen, rakentava, yhteistyömyönteinen (ja komea). Hänen alustuksensa jälkeen koko terveydenhuollon osaulkoistamisen kuvio vaikutti selkeämmältä ja luottamus terveydenhuollon järjestelyihin sai uutta Wirtaa, vaikkakin tunnustus tiedon vahingossa ja työkiirestä johtuvasta julki lausumisen unohtamisesta herätti skeptismiä…

Illan sosiaalisesta möhkäleestä vastisi Perussuomalaisten esitys strategiapaperin johtolauseeksi. Todennäköisesti aikaansaannoksestaan ylpeä persut ovat sen jo suomikaksneloseen toimittaneet, joten en lähde nyt ulkomuistista siteeraamaan, mutta kiteytys summasi koko vääryyttä kärsineen kansan marttyyriyden sekä kaupungin johdon, virkamiehistön ja luottamushenkilöorganisaation johdonmukaisen ja päämäärätietoisen kaupungin tuhoamiseen tähdänneiden toimenpiteiden onnistuneisuuden.  Melkoinen meriitti. Melkoista potaskaa.

Kaupunginjohtaja Mattila on saanut osakseen joltisenkinlaista ryöpytystä kaupungin talouden nykytilasta. Mikäli nimetön nettikirjoittelu pitää paikkansa, hän on syyllinen Jämsän väestöpakoon, paperialan lamaan, kyläkoulujen oppilasmäärien vähenemiseen, Seppolan koulun sisäilmaongelmaan, erikoissairaanhoidon kustannusten kasvuun, ilmaston lämpenemiseen, yhteisöveron lakimuutokseen ja Olof Palmen murhaan.

Ja varmaan kaivoi ekan lapiollisen Patajoen kanavaakin. Voi Herran jestas!

Mari

Ei kommentteja »

Pelin politiikkaa

Valtuustokuulumisia – 27. tammikuuta 2009

Eilinen, järjestyksessään kolmas uuden valtuuston kokous jatkoi edellisten kokousten linjoilla. Mielenkiintoinen demokratian tulkinta suhteellisine vaaleinen koettiin lautakuntamiehitysten tiimoilta.

Perussuomalainen valtuustoryhmä antoi myrskyvaroitusta aikeistaan jo luottamushenkilöiden koulutuspäivillä edellisviikolla kysellessään erilaisten, mahdollisten luottamushenkilövalintojen vaalitavoista ja määräenemmistöistä. Valtuuston kokouksessa Pekka Kataja (pers.) ilmoitti ryhmittymästä, johon kuuluvat he, KD, Seniori ja Uuden Jämsän porukka. Yhteensä siis kahdeksan valtuutettua, mikä nosti heidät luottamuspaikkojen jaossa ohi Kokoomuksen, jolla valtuutettuja on seitsemän. Luottamuspaikkamatematiikkaa soveltaen, uusi koalitio voisi siis halutessaan napata kaikista yhdeksänjäsenisistä lautakunnista (sivistys-, sote- ja tekninen) kokoomukselle “luvatun” toisen paikan. Kataja ehdotti lisäneuvottelua, johon isoilla ryhmillä ei kokouksessa ollut mielenkiintoa. Suhteellista vaalia lautakuntajaosta vaadittiin ja siihen ryhdyttiin.

“Vanhat” isot ryhmät - SDP, Keskusta (ja minä vihreänä yhteistyökumppaninina), Kokoomus ja Vasemmistoliitto vakuuttivat pysyvänsä etukäteen sovitussa paikkajaossa. Kutkuttavan tiukan suhteellisen vaalin laskutavan mukaan siis jos kaikki muut 35 valtuutettua äänestävät “pohjaesityksen” mukaan, esitys menee läpi ja uuden koalition haaveet kahdesta paikasta isoihin lautakuntiin kariutuvat. Ja kuinkas sitten kävikään! Yksi 35:stä “sopimuksen tehneestä” äänestikin järjestelmällisesti liittoutuman listaa… Kokoomus hävisi toisen paikkansa ainakin kahdessa isossa lautakunnassa. Demokratia voitti?

Edellisessä tilanteessa riittäisi analysoitavaa politiikan tutkijalle. Kuka oli isojen ryhmien “valapatto” ja mikä oli hänen motiivinsa? Tiesikö pienpuolueiden ryhmä jo etukäteen, että saisivat puuttuvan äänen suurten puolueiden riveistä, kun uskalsivat vaatia suhteellista vaalia? Onko tämä uusi, ideologisilta painotuksiltaan varsin heterogeeninen ryhmä vain strateginen liittoutuma, vai myös sisällöllinen? Mitä tämä “lautakuntakaappaus” aiheuttaa myöhemmälle valtuustoyhteistyölle? Itse olen jäävi tuomitsemaan ryhmittymää vallan riistosta, sillä tarvitsimme itsekin yhteistyökumppania saadaksemme Leenalle luottamuselinpaikan ja ryhmällemme lisää oikean vaikuttamisen työkaluja paremman tiedonhankinnan kautta. Pelaaminen kuuluu politiikkaan, halusimmepa tai emme. Onneksi Keskustan valtuutetut ovat järkiään mukavaa ja fiksua sakkia!

Taas tuli blogiksi pitkä ja polveileva tarina. Kiitos kun jaksoitte lukea. Jatkan asiasta kunhan saan tilaisuuden. Terveisin Mari

Ja hääkellot kilkattivat….

Valtuustokuulumisia – 11. marraskuuta 2008

keskustapuolueen ja viheriäin liiton merkiksi. Yhteistyökuvio on hiomaton, mutta timanttisesta ajatuksesta lähdetään puolin ja toisin. Itselleni valinnan teki helpoksi se, että Keskustan valtuutetuissa on tuttuja, luotettavia ja järkeviä ihmisiä ja vaikeaksi se, että puolueiden ideologiatason painotuksissa on huomattaviakin eroja. Onneksi tuskin joutunemme ihan vähään aikaan ottamaan kantaa ydinvoiman rakentamiseen (toivottavasti) entisen Seppolan koulun tontille…. Keskusta halusi omaan porukkaansa lisää näkemystä ja laaja-alaisuutta, joten nyt tapaamme yhteisen ryhmäpalaverin merkeissä ja vaihdamme ajatuksia ja keskustelemme poikkipuoluuellisesti. Se on hyvä. Saamassa olemme vähintään yhden lautakuntapaikan, joka on demokratian periaatteita ja kansan syvien rivien ääniä kunnioittaen Lellen. Jos jotain muuta on tarjolla - toivottavasti - jaetaan paikkoja muiden kesken sopivasti. Se nähdään marras-joulukuun vaihteessa. Keskustan ryhmässä on paljon fiksuutta ja vakautta. Ja vielä hallituksen puheenjohtaja sekä valtuuston eka vpj. Kernaasti olemme kuulolla, kun saamme jakaa vallan ytimessä lymyävien ensikäden tietoja.

Ensimmäinen valtuuston kokous oli melkoinen shöy. Monenlaista puheenpartta ja sirkusta ja äänestystä ja sekaisuutta oli väsymykseen asti (allekirjoittaneenkin silmät olivat lehtikuvassa aika lurpallaan, en kyllä nukkunut, lepuutin vain silmäluomia..). Jotenkin sekä osalta valtuutetuilta että puheenjohtajalta oli hukassa hyvä kokoustapa. Asioita jauhettiin pykäläin vierestä ja sisältä siten, että kun pitäisi muistaa että oikeasti ollaan päättämässä asioita.  Valtuustosalissa ei enää leikitä kyselytuntia tai seminaaria tai kuntapolitiikan tositeeveetä. Tiedon ja julkisuuden hankinta on toisaalla ja vaikka tiedotusvälineet istuvatkin monilukuisina lehtereillä, ei kaikkea sanottavaansa kannata sanoa ekassa kokouksessa. Moneen kertaan.

Sen pidemmin analysoimatta, Kankarisveden koulun rehtorin valinnan äänestyttäminen oli törkeää. Itse äänestin tyhjää. Perustelen eri pyynnöstä. Tähän ei mahdu se tuohtumus, jota asian tiimoilta koin. Nyt vasta alkaa adrenaliini tasoittua..

Lopetan Grimmin veljesten  hengessä. Ja he elivät onnellisina valtuustokauden loppuun asti. Siis me ja Maalaisliitto. Aika näyttää. Pitäkää peukkuja!

Mari

Kähmittävänä

Valtuustokuulumisia – 5. marraskuuta 2008

Nyt kun vaalit on käyty ja tulokset ovat selvillä, on uuden valtuuston aika hakeutua toimintakuntoon. Vaikka itsekin olin mukana samantapaisessa kuvioiden ja ryhmäkoreografioiden laadinnan kurimuksessa jo neljä vuotta sitten, olen melko hämmentynyt tämänhetkisen kähmittävänä olon massiivisuudesta.

Nyt olisi ylkiä, joista valita! Mietittävänä on vain, kenelle morsioksi ruveta. Ottaako sivistynyt ja kultivoitunut porvarisulho vai lähestyäkö asiaa keskeltä löytyvän, juurevan kosiomiehen kainalossa. Vai heittäytyäkö kevytmielisen villisti  pienten, mutta pippuristen pygmipuolueiden soidinkuvioon? Jospa vasen laitahyökkääjä olisi se suurimmin poliittisten muskeleiden varustama kosiomies?

Näyttää siltä, että vaikka meidän vihreiden porukka on pieni, sillä on jonkinlaista vetovoimaa yhteistyökumppaniksi melkein kaikkien valtuustoryhmien kanssa. Yhteen liittyminen on järkevää. Koska näyttää siltä, että myös tässä uuden uutukaisessa Jämsässä luottamustoimipaikat, kuten lautakuntien jäsenyydet ratkaistaan ryhmien saamien valtuustopaikkojen mukaisesti, me yhden hengen valtuustoryhmät olemme auttamatta ulkona jaosta. Ottamatta kantaa siihen, mikä on oikea tapa (lue rivien välistä: voisi niitä tapoja olla muitakin!), liittoutuminen hyvän ja suvaitsevaisen ryhmän kanssa on se varmin tapa neuvotella omalle ryhmälle joku edustus johonkin - tietysti mieluiten useaan! - lautakuntaan.

Kuntapolitiikka on erilaista kuin valtakuntapolitiikka. Nyt ei niinkään ratkaise puolueen ideologinen liturgia, vaan henkilöiden välinen hyvä fiilis ja saman suuntainen ajattelu kaupunkimme parasta haluten. Sellainen ryhmä, jossa keskustelu, kaikkien mielipiteiden kuuntelu, tasa-arvoisuus ja demokratia ovat kunniassa, olisi ihanteellinen kaveri meille. Ja jos ryhmästä vielä löytyy komeita mie… ei kun ympäristöajatuksia sekä halua toimia vilpittömän rakentavasti ja oikeudenmukaisesti  kaupunkilaisten etua ajaen, saavat hääkellot tämän ryhmän ja vihreän poppoon liitolle soida. :)

Kerron lisää kuulumisia sitten kun niitä on.

Mari

Vihreä Jämsä 2009 on toteutettu WordPress -julkaisujärjestelmällä
Tilaa tästä sivuston artikkelit RSS-syötteenä tai kommentit RSS-syötteenä
Kirjaudu