Vihreä Jämsä 2009

Kunta on tärkein palvelujen tuottaja ja tavoitteena luonnollisesti ovat laadukkaat palvelut edullisesti tuotettuina. Mikäli kansalaisjärjestö ja yritys pystyvät tähän kuntaa paremmin, on usein perusteltua järjestää palvelun hankinnasta kilpailutus. Onnistuneilla kilpailutuksilla voidaan saada kustannussäästöjä ja sitä kautta tuottaa kuntalaisille parempia palveluita. Ei saa kuitenkaan automaattisesti ajatella, että yksityinen yritys on aina dynaamisempi ja parempi palvelujen tuottaja kuin kunta.

Toiminnan ulkoistamisen yksi ikävä seuraus voi olla kyseisen alan erityisosaamisen hiipumisen kunnan omien työntekijöiden piirissä. Palveluiden ostaminen ei ole pelkkää tarjouspyyntöjen kirjoittamista ja sopimusten allekirjoittamista, vaan on oltava kyseisen palvelualan rautainen ammattilainen osatakseen mitoittaa tarpeet oikein ja muotoilla laatuvaatimukset. Tarjousten vertailu ja sopimusten allekirjoittaminen vaatii myös alan substanssiosaamista. Peruspalveluiden osalta on pidettävä huoli kunnan omasta osaamisesta ja kehittämistoiminnasta.

Vanha kansa sanoo, että köyhän ei kannata ostaa halpaa. Laki edellyttää valitsemaan kokonaistaloudellisesti edullisimman, ei halvinta. Olennaista on määritellä tarjouskilpailun ehtoja asetettaessa kunnolla se, mitä halutaan. Kun laadun ja hinnan kriteereistä sovitaan etukäteen juurta jaksain, saadaan varmasti, mitä halutaan.

Kuntien kamppaillessa niukkojen resurssien kanssa on tärkeää, ettei tehdä lyhytnäköisiä säästöpäätöksiä, jotka ajan myötä tuovat syrjäytymistä, työttömyyttä ja kunnan oman osaamisen heikkenemistä. Toisaalta yrityksillä voi joissain tilanteissa olla tarjolla sellaista kalustoa, jollaisen hankkimiseen kunnalla itsellään ei ole mahdollisuuksia. Toiminnan ulkoistaminen onkin järkevää, jos oma toiminta tarkoittaisi sekundan tarjoamista kuntalaisille, vaikka priimaakin olisi tarjolla.

Monella kunnallisella alalla on odotettavissa lähivuosina työvoimapula, siksi kunnan on tärkeää myös vaalia mainettaan työnantajana eikä ulkoistaa liikaa. Kun omaa tuotantoa trimmataan palvelukuntoon, sitä ei pidä repiä henkilöstön selkänahasta. Jos viiden siivoojaan työ päätetään hoitaa kolmella, voi laskuksi tulla sairaslomat ja työuupuminen.

Kilpailulainsäädännön idea on, että julkiset hankinnat hoidetaan avoimesti ja tasapuolisesti. EU:n sisämarkkinalainsäädäntö lähtee siitä, ettei ole reilua suosia oman kunnan poikaa naapurien tai ulkomaalaisten kustannuksella. Näin halutaan turvata, ettei kunnan hankinnoista sovita hyvä veli -verkostojen kesken. Laatukriteereissä voidaan tietenkin huomioida paikallistuntemus, jos kilpailutettavalla alalla sillä on merkitystä.

Kaiken kunnan päätöksenteon ja toiminnan tulee kestää päivänvalo. Tämä tarkoittaa myös sitä, että kunnan omalle laitokselle tulee asettaa samat selkeät laatukriteerit kuin kilpailutuksen kautta hankitullekin palveluntarjoajalle. Käyttäjädemokratian ja ekologisuuden perään pitää kysellä aivan yhtä innokkaasti pitkän linjan kunnalliselta palvelutalolta kuin uusilta sopimuskumppaneiltakin.

Onnistunut kilpailutus vaatii myös sen, että alueella on riittävästi ko. alan palvelujentarjoajia. Onhan aivan järjetöntä siirtyä kunnallisesta monopolista yksityiseen monopoliin.

Kilpailutus ei sovi joka alalle. Lastensuojeluun, vanhustyöhön ja mielenterveyspalveluihin liitttyvien palveluiden on oltava turvallisia. Ei ole oikein hyppyyttää kehitysvammaisia, mielenterveysongelmaisia, vanhuksia ja lapsia laitoksesta tai hoidosta toiseen sen perusteella, kuka minäkin vuonna on tarjouskilpailun voittanut.
.